Kun vanhemman mielessä herää epäily oman nuoren huonosta voinnista, saattaa siihen reagoida kokemalla ahdistusta, syyllisyyttä tai pelkoa. Tieto nuoren huonosta voinnista voi tulla täytenä yllätyksenä, tai mielessä on ehkä ollut aavistus, jota vanhempi ei ole osannut ajatella loppuun asti.

1. RAUHOITU

Hädän hetkellä tulee joskus voimakas tarve toimia välittömästi. Hätäily ja hosuminen yleensä lisäävät nuoren pahaa oloa. Oleellista olisi pyrkiä pysymään rauhallisena, kuunnella ja olla läsnä. Vaikka tilanne on vanhemmalle uusi, se ei nuorelle sitä ole. Nuoren mielenterveysoireilu havaitaan usein viiveellä, nuori on voinut elää pahan olonsa kanssa jo jonkin aikaa.

Omasta jaksamisesta on tärkeää pitää huolta. Kukaan meistä ei jaksa väsyneenä. Istu alas ja rauhoittele itseäsi. Juo kuppi kahvia. Vain rauhallisena voi olla kiinnostunut ja joustava sekä nuoren tarpeet huomioiva, ymmärtävä aikuinen.

Jos vanhempi pystyy rauhoittumaan ja kuuntelemaan, mistä nuoren ahdingossa oikeastaan on kyse, löytyy tunteille ja käyttäytymiselle lähes aina joku logiikka ja johdonmukaisuus. Kokonaisuuden hahmottaminen yleensä rauhoittaa hätääntynyttä vanhempaa.

2. SIEDÄ OMAT VAIKEAT TUNTEET

Syyllisyys ja häpeä ovat vanhemmuudessa väistämättömiä tunteita. Omat vaikeat tunteet voivat sokaista ja estää joustavan ajattelun ja maalaisjärjen käytön.  Tärkeätä olisi olla itselle armollinen. Apua saa pyytää. Tuskin on olemassa yhtäkään teini-ikäisen vanhempaa, joka ei välillä olisi avuton ja epätietoinen. Mitä varhaisemmassa vaiheessa apua osataan hakea, sen paremmat ovat hoidon lopputulokset ja pienemmällä hoitointerventiolla päästään eteenpäin.

3. ETSI JA ODOTA SOPIVA HETKI

Vanhempi ei voi yksipuolisesti päättää milloin vaikeista asioista keskustellaan. Hetki, jolloin nuori on valmis kertomaan asioistaan, on usein nopeasti ohimenevä. Jos nuori on saanut aikaa valmistautua tai on keskusteluun vaadittavassa vireystilassa, saattaa keskustelu olla hyvin hedelmällistä ja palkitsevaa.

Vanhemman korvat eivät koskaan voi olla liian suuret. Tärkeätä olisi osata rauhoittua, purra hammasta ja istua käsiensä päällä. Jos vanhempi ryhtyy välittömästi toimimaan ja kiirehtimään, nuori saattaa kieltäytyä avusta ja kokea itsensä ohitetuksi.

Vanhemmuuden haasteita on osata antaa nuorelle samanaikaisesti riittävästi tilaa ja pitää yllä turvallisia rajoja. Väljään yhdessäoloon kannattaa järjestää arjessa aikaa, jolloin nuorella on mahdollisuus avautua: yhteinen päivällinen, yhteisten sarjojen katselu tai jaetut automatkat. Jos nuori ei ole valmis viettämään aikaa vanhemman kanssa, laadulliseen keskusteluun ei nuorta voi väkisin pakottaa. Jos nuori on tilanteessa lukossa, kysymysten tykittäminen lähinnä vaikeuttaa kommunikointia.